Mitä stressi on? Mistä se tulee, mitä se tekee ja minne se menee? Joku on varmaan stressiä tutkinut niin paljon että osaisi antaa tuohon seikkaperäisen tieteellisen vastauksen. Mutta itseäni ei juurikaan kiinnosta vastaus tieteellisellä tasolla. Koen asiat itse ja määrittelen ne itse kokemani perusteella. Jos ne on täysin pielessä, olen kyllä valmis korjaamaan määritelmääni. 

Jostain mieleeni tupsahti tänään ajatus että olenkohan stressaantunut. Ensimmäinen vastaus oli että en tietenkään ole. Hallitsen elämääni ja noudatan tiettyjä periaatteita työn ja vapaa-ajan suhteen. Kun mietin tarkemmin, totesin että minulla on inboxissa 600 viestiä, joista 200 on lukematta. Säilytän inboxissa ainoastaan viestejä, jotka on vielä lukematta tai jotka vaativat minulta jotain toimenpiteitä. Tekemätöntä työtä siis riittää. Se voisi stressata. Mietin lisää. Lupasin illalla tehdä pari raporttia. Helppo homma, ne voi tehdä vaikka jääkiekkoa katsellessa. Kevät on jo pitkällä, terassi pitäisi laittaa kesäkuntoon. Sen voi tehdä ylihuomenna, helatorstai on ainakin vielä vapaapäivä. Eikä terassia aikaisemmin ehtisi käyttääkään. Vein tytön treeneihin. Nyt voi hetken olla vaan. Silti en jostain syystä pysty täysin rauhoittumaan, siitä se ajatus stressistä tulikin.

Hain tytön treeneistä. Matkalla pohdin aihetta lisää. Tekemättömät työt ainakin luulisi olevan stressin lähde. Onkohan muutakin? Liian täyteen aikataulutettu elämä? Iloisten asioiden puute elämästä? Tai ilottomien asioiden liiallisuus? En ota paineita tekemättömistä töistä kotona. Työasiat pystyn yleensä unohtamaan kotona, viikonloppuisin ainakin. Onko elämäni aikataulutettu liian täyteen? Mielestäni ei, nytkin on aikaa istua sohvalla ja kirjoittaa. Olen pitänyt huolen siitä että vaikka elämässä on paljon asioita ja aikataulut usein iltaisin ja viikonloppuisinkin tiukat, ne ovat kuitenkin täytetty mukavilla ja positiivisilla asioita.

En suostu myöntämään stressiä. Hetkellinen huolestuminen vain tänään hoitamatta jääneistä töistä ja ajatus siitä että huomennakaan ei ehdi paneutumaan rästissä oleviin töihin, joita huomenna tulee lisää.  Huomenna on nimittäin reissupäivä. Ja herätys aikaisin. Ei siksi että pitäisi olla aikaisin kohteessa vaan siksi että ehtii ennen töitä käydä kävelemässä tutulla luontopolulla. Se on tapani täyttää päivä positiivisilla asioilla. Se on ehkä syy siihen miksi en ressaa.