Kuulun niihin ihmisiin joiden herätyskello soi vapaapäivinä aiemmin kuin työaamuina. Ei siksi että tekemistä olisi niin paljon vaan siksi että on vapaus tehdä mitä haluaa. Nuoruudenystäväni vei tämän vielä vähän pidemmälle ja kierähti sängystä lattialle kesäaamuisin, että varmasti heräisi ja ettei tulisi kiusausta jatkaa uniaan.

 

Tänäänkin kello siis soi varhain. Vappu tarjoaa harvinaisen vapaapäivän keskellä viikkoa. Olin illalla katsonut säätiedotuksesta, että aamulla klo 6-8 paistaisi aurinko, sitten pilvistyisi ja lopulta melkein koko päivä sataisi vettä. Haaveenani oli kuvata lintuja aamuauringossa aamu-usvan noustessa Hirvijärvestä. Heräsin kelloon. Katsoin ulos ikkunasta. Oli jo valoisaa, mutta pilvistä. Katsoin säätiedotuksen. +3 astetta ja pilvistä, mahdollisesti tihkusadetta. Se siitä aamuauringosta. Jatkoin unia.

 

Aamukahvin jälkeen alkoi poltella. Ulkona tihkutti, mutta ulos oli pakko päästä. Puuvuoren lenkki, neljän kilometrin hengähdystauko. Poluilla oli autiota, vain yksi koira ulkoilutti emäntäänsä. Ensimmäinen metsäkirvinen oli saapunut Puuvuorelle ja sateesta huolimatta lauloi pirteästi. Se oli lenkin kohokohta.

 

Sisällä oli vaikeaa. Päivän askareet sujuivat levottomasti. Kurkkasin keittiön ikkunasta, talitiainen oli vaahterassa. Kävelin takaovelle ja kurkkasin sen ikkunasta, ei mitään. Sitten taas keittiöön, jänis loikki polkua pitkin. Takaovelle, talitiainen, olikohan sama mikä oli vaahterassa. Yleensä tässä vaiheessa vaimo sanoo, että älä ole levoton. Nyt ei sano, ei varmaan huomaa.

 

Lounaan jälkeen pakkaan optiikan reppuun ja lähden. Ulko-ovi on vasta raollaan, kun kuulen jo rautiaisen kirkkaan laulun. Heti perään punarinta, sitten räkättirastas, peippo. Heti tulee parempi olo. Ei enää Dannya laulamassa vadelmaveneestä, tämä se vain on elämää.

 

Lintutornissa ei ole ketään, sitä toivoinkin. En kaipaa seuraa silloin kun haluan olla yksin. Ei ole väliä, mitä lajeja näen, tärkeintä on olla vaan, ilman aikataulua. Langalla istuu lintu, ehkä räkättirastas. Arvio meni pahasti pieleen, se oli kottarainen. Olisiko se niin lähellä, että siitä saisi kuvan? Kokeilen, muistelen että en ole ikinä kuvannut kottaraista. Pihassa olisi sille pönttökin, mutta ei ole näkynyt.

IMG_5524.jpg

 

Järvellä näkyy uiveloita, uusi laji tälle vuodelle. Koitan vetäytyä tornin katoksen alle niin, että en kastu itse ja että kamatkin pysyisi kuivana. Samalla huomaan takanani olevalla pellolla liikettä. Kaksi kurkea ruokailee siellä, yllättävän lähellä. Välillä ne liikahtelevat levottomasti, elättelenkin toiveita että aloittaisivat kunnon soidintanssin. Kuluu puoli tuntia, ei mitään. Tunnin jälkeen alkaa tapahtua. Kurjet harppovat vähän kauemmaksi ja aloittavat tanssin. Se ei kestä kovin kauaa, mutta riittävän kauan että se lumoaa. Sitten ne kävelevät takaisin ja jatkavat ruokailemista. Alan pakata kamojani. +6 astetta, vesisade ja pohjoistuuli tekevät tehtävänsä. Vielä jään seuraamaan kalasääskeä järven yllä. Kurjet lähtevät. Minäkin lähden, enää ei ole levoton olo. Luonto teki tehtävänsä.

 

IMG_5517.jpg